Kuten tiedämme, eri kulttuureissa toimitaan eri tavalla. Se on kiehtovaa sekä virkistävää ja vieläpä lisäksi erittäin kehittävää.
Ruotsalaisilla on erityisen lämpimät suhteet alkoholijuomien kanssa. Miehisen miehen pitäisi pystyä juomaan paljon ja naisten itsemääräämisoikeus tarkoittaa monille jostain syystä tupakan polttamista ja alkoholin nauttimista.
Noin 100 vuotta sitten oli tapana, että työntekijä saa osan palkastaan alkoholina. Joissain tapauksissa se oli jopa pysyvänä käytäntönä. Voisitko kuvitella, että saisit osan palkastasi casinobonuksina?
Itsensä tiedottomaan tilaan juominen ei ole pelkästään hyväksyttyä Ruotsissa, mutta kännitoilailuja katsotaan monesti myös läpi sormien. Ventovieraiden naisten rintojen kouriminen tai tappelut nakkikioskin jonossa painetaan nopeasti villaisella. Jos samojen temppujen tekijä olisikin selvä, niitä ei missään tapauksessa hyväksyttäisi.
Kun otse olin vaihto-oppilaana Missisippissä, Yhdysvalloissa, muut ikätoverini ihmettelivät kykyäni juoda puhdasta vodkaa. Toisaalta paikalliset nuoret polttivat kannabista saadakseen nuppinsa sekaisin. Ruotsissa vodkan juominen on hyväksyttävää, mutta ruohon polttajia pidetään hulluina tai narkomaniaan taipuvaisina henkilöinä.
Kyseessähän ovat tutut sosiaaliset normit ja arvot, jotka määritelevät ihmisten reaktiot kyseisiin tapahtumiin. Missisipissä jokainen tiesi Jumalan olevan olemassa. "Uskotko sinä Jumalaan", oli kysymys jota ei ymmärretty ollenkaan. Ruotsissa uskovaisia pidetään jopa hieman omituisina.
Uskallanko olla erilainen?
Minä olen uhkapelaaja. Olen aina pitänyt pelaamisesta. Muistan kun antoi minulle pelikorttipakan ollessani noin viiden vanha tenava. Olen pelannut lähes kaikkia olemassa olevia korttipelejä alkaen Gin Rummystä aina Go Fishiin asti. Myös muut pelit ovat minulle tuttuja, kuten vaikkapa Shakki ja olen jopa saanut hopeamitalin Ruotsin Monopolyn mestaruuskilpailuista.
Kesämuistoista kirkkaimpana mielessä siintävät sadepäivät, jolloin istuin sisällä tuvassa sekoittellen nurkistaan hiirenkorvilla olevaa korttipakkaa.
Pelasin myös kotimaista lottoa, sillä kukaan ei kertonut minulle että pelisse olisi käytössä alaikäraja. Pelasin myös Ruotsin Oddsettiä, kun se perustettiin. Menin radalle ja löin vetoa hevoslähdöistä.
Olen pelannut ja lyönyt vetoa niin kauan kuin muistan. Teen sitä vain yhden syyn takia. Se on minusta hauskaa.
Pelaaminen ja uhkapelaaminen on viihdettä. Ruotsissa päättäjät haluavat että uhkapelaaja tuntisi häpeää.
Tiedättekö mitä? Minua ei hävetä
Useimmille pelaajille pelaaminen maksaa. Jonkun kohteen pelaaminen tuo tapahtumaan lisäjännitystä. Siinä ei ole mitään väärää, sillä melkein kaikki viihde on maksullista.
Ravintolassa syöminen, elokuvateatteriin meno, museot…. Kaikkeen tarvitaan rahaa. Miksi sitä ei voisi laittaa peleihin?
Jokainen on oman elämänsä herra ja tekee omilla rahoillaan sitä mitä haluaa.
Aika moni meistä pitää pelaamisesta ja se on yksi tapa rentoutua. Se voi olla myös hyvin sosiaalinen tapahtuma.
Sinäkin voit tulla "ulos kaapista", sillä pelaamisessa ei ole mitään hävettävää.
Sano:
Minä olen uhkapelaaja.
Kirjoittanut Ken Lennáard.
