Backgammon on yksi ensimmäisistä kahdelle pelaajalle suunnitelluista lautapeleistä. Pelistä on monia eri variaatioita, kuten Acey-Deucy, Gul Bara, Hyper-Backgammon, nopaton Backgammon ja Narde. Pelissä voittoon tarvitaan taktiikkaa, strategioita ja onnea. Tutkijoiden mukaan Backgammonin alkuperä on persialaisessa pelissä. Tästä huolimatta Backgammonin kaltaisia pelejä pelattiin myös muualla maailmassa.
Alkuperä – persialainen 500-luvun lautapeli
Backgammonia muistuttavaa Nard-peliä pelattiin Persiassa. Tällöin persialainen runoilija, Ferdowsi, nimesi Burzoe, persialaisen lääkärin, pelin keksijäksi. Burzoe esitteli peliä Intian hallitsijan käydessä hänen luonaan. Pelissä käytetyt nopat olivat tehty tiikistä ja norsunluusta. Tätä Backgammon-versiota kutsutaan Lähi-Idässä edelleen Nardiksi ja sen säännöt ja strategiat eroavat alkuperäisestä pelistä.
Samanlaisia pelejä pelattiin myös Irakissa, Roomassa ja Egyptissä
Egyptissä kuvitettu Senet-lautapeli kaivettiin esiin kuninkaallisten hautakammioista. Vanhassa Mesopotamiassa löydettiin Urin kuninkaallinen peli. Sen on uskottu olevan nykypäivän lautapelien edeltäjä. Roomassa pelattiin lautapeliä nimeltä Ludus Duodecim Scriptorum, "Kahdentoista linjan peliä".
1000-luku –Euroopan ensimmäinen Blackgammon-peli
Ranskassa pelattiin 1000-luvulla ensimmäistä Backgammon-peliä nimeltä Jeux de tables, "Pöytien peli". Se oli yksi uhkapelureiden suosikkipeleistä, mutta 1200-luvun puolivälissä Ludvig IX kielsi sen pelauksen.
Peli saavutti Saksan 1100-luvulla. Vuosisataa myöhemmin peli ennätti myös Islantiin. 1500-luvun loppua kohden peli levisi Ruotsiin. Tältä ajalta säilyneissä teoksissa, kuten saksalaisten ja hollantilaisten tekemissä maalauksissa, näytetään Backgammonin pelausta. Esimerkkinä toimii Carvaggion maalaus Cardsharps. Englannissa kirkko oli kieltänyt lauta- ja pöytäpelien pelauksen. Vuonna 1650 Backgammon lisättiin ensimmäistä kertaa Oxfordin englanninkieliseen sanakirjaan.
1700-luku – englantilaiset papit kasvattavat Backgammonin suosiota
Kesti lähes kaksi vuosisataa, kunnes lautapeli levisi koko Englantiin. Se oli Englannin kirkkojen papiston suosimaa ajanvietettä. 1700-luvun puolivälissä julkaistiin ensimmäinen kirja pelin strategioista ja säännöistä. Backgammon-nimi johtuu sanoista back ja gamen, joka tarkoittaa peliä.
1900-luku – Tuplausnopan käyttöönotto Yhdysvalloissa
1900-luvun alussa pelissä tehtiin suuria muutoksia. New Yorkin kaupungin pelikerhot ottivat käyttöönsä tuplausnopan, jolla pelaajat pystyivät laskemaan voittomahdollisuutensa pelitilanteen mukaan.
1900-luvun puoliväli – Backgammon-sääntöjen vakinaistuminen
Backgammonin suosion kasvusta 1960-luvulla on kiittäminen prinssi Alexis Obolenskya. Hän vakinaisti sen pelisäännöt, perusti ensimmäisen Backgammon-kerhon New Yorkissa ja organisoi järjestelmän kansainvälisille Backgammon-turnauksille. Turnauksissa kävi tiedotusvälineiden edustajia, aatelistoa ja elokuvatähtiä.
Nykypäivänä on olemassa vain Backgammonia ja sen eri variaatioita tarjoavia sivustoja. Pelejä voidaan pelata ilmaiseksi tai rahasta.
